Yhteisöllisyyden aika – ratkaisu nuorten syrjäytymiseen Suomessa

Nuorten syrjäytyminen on yksi aikamme suurimmista haasteista Suomessa. Vaikka olemme tottuneet korostamaan yksilön vastuuta ja selviytymistä, tämä ajattelu on osoittautunut riittämättömäksi. Syrjäytyminen on monitahoinen ongelma, jota ei voida ratkaista pelkästään yksilöihin kohdistuvilla toimenpiteillä. Sen sijaan meidän tulisi siirtyä kohti yhteisöllistä ajattelutapaa, jossa jokainen nuori nähdään osana laajempaa sosiaalista verkostoa.

Tilastot puhuvat karua kieltä syrjäytymisen syistä. THL:n (2022) mukaan merkittävimmät syrjäytymisriskin tekijät ovat:

Riskitekijä	Osuus (%) syrjäytymisriskistä
Koulutuksen keskeytyminen	42
Pitkäaikaistyöttömyys	30
Mielenterveysongelmat	58
Perheen sosiaaliset ongelmat	45

Näistä luvuista käy selvästi ilmi, ettei ongelmaa voida ratkaista yksinomaan kohdentamalla toimenpiteitä vain nuorten omiin voimavaroihin. Yhteisöllinen lähestymistapa, jossa esimerkiksi koulut, paikallisyhteisöt ja erilaiset järjestöt ottavat aktiivisen roolin nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, on osoittautunut tehokkaaksi. 

Nuorisotutkimusseuran (2023) mukaan seuraavat yhteisölliset interventiot vähentävät merkittävästi syrjäytymisriskiä:

Interventio	Vaikutukset (%) syrjäytymisriskin vähentymisee
Yhteisölliset harrastusryhmät	35
Koulujen yhteisölliset ohjelmat	40
Paikalliset vertaistukiryhmät	50

On myös välttämätöntä, että tarkastelemme talous- ja demokratiamallejamme uudelleen. Nykyinen talousjärjestelmä painottaa kilpailua ja talouskasvua hyvinvoinnin sijaan. Siirtyminen kohti hyvinvointitaloutta ja perustulojärjestelmää voisi luoda aidosti kestävän pohjan, jossa talous palvelisi ihmisten hyvinvointia ja yhteisöllistä kehitystä. Hyvinvointitalouden korostaessa ekologista kestävyyttä ja yhteisöllisyyttä vähentää se nuorten kokemaa taloudellista epävarmuutta ja stressiä (Koistinen & Perkiö, 2022).

Demokratiamme uudistaminen on yhtä tärkeää. Nuorille tulee tarjota enemmän aitoja osallistumismahdollisuuksia nykyisten menetelmien lisäksi, kuten deliberatiiviset kansalaisfoorumeilla ja digitaalisilla osallistumisalustoilla (vastapainona kaupallisille some-alustoille). Näiden avulla nuoret voivat kokea olevansa merkityksellisiä yhteiskunnan jäseniä ja saada äänensä kuuluviin.

David Graeber ja David Wengrow (2021) osoittavat kirjassaan ”Alussa oli…”, että yhteiskuntien historiassa on ollut monipuolisia ja joustavia demokratian muotoja, jotka poikkeavat nykyisistä edustuksellisista ja hierarkisista rakenteista. Esimerkiksi wendat-heimon keskustelukulttuuri Pohjois-Amerikassa edusti yhteisöllistä demokratiaa, jossa keskustelu itsessäänkin oli miellyttävää ajanvietettä ja jossa päätökset tehtiin yhteisön sisäisen, kunnioittavan dialogin kautta, eikä yksilöllisellä kilpailulla ollut sijaa.

Suomessa olisi nyt rohkeasti omaksuttava tällaisia yhteisöllisiä toimintatapoja. Tarvitsemme laajempaa ymmärrystä siitä, että syrjäytyminen ei ole yksilön ongelma, vaan yhteisöllinen haaste. Yhdessä tekemällä ja yhteisvastuun ottamalla voimme aidosti vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa.

Lähteet:

• Graeber, D., & Wengrow, D. (2021). Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia.
• Koistinen, P., & Perkiö, J. (2022). Perustulo ja hyvinvointiyhteiskunta.
• Nuorisotutkimusseura (2023). Yhteisöllisten interventioiden vaikutukset nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.
• THL (2022). Nuorten hyvinvointi Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos