Politiikan polarisointi ja radikalisoituminen
Politiikan polarisointi ja radikalisoituminen nostaa meidän maailmanajassa jälleen päätään. Sodat Ukrainassa ja Gazassa, äärioikeiston esiinnousu ja miksei myös talousajattelun ehdottomuus. Ääriesimerkkinä jo pitkään jatkuneesta kehityksestä historioitsija ja Venäjän kulttuurin ja sotapropagandan tutkija Ian Garner esittää kirjassa ’Z-sukupolvi Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisotilaat’, kuinka Venäjän hallinto saa paikallisen nuorison kannattamaan hyökkäyssotaa ja hallinnon fasistisia oppeja.
Työkaluina käytetään mm. muusta maailmasta erillään olevia sosiaalisen median sovelluksia, jotka ovat täynnä huomiota herättävää videosisältöä ja joita riippuvuutta lisäävät algoritmit pyörittävät. Vaikutus näkyy todellisena Venäjän nuorisoarmeijan jäsenmäärän kasvuna. ”Valtion tavoitteena on 3,25 miljoonaa jäsentä vuoteen 2030 mennessä.” Me tiedämme mihin lapsisotilaat pystyvät!
Tosiasioista välittämättä ja populistisin keinoin vaikutetaan määrätietoisesti ihmisten moraaliin. Venäjällä tarina kertoo kuinka kaikki ei venäläinen on vihollista, kuinka venäläisyys on pyhää, ja kuinka tuho pelastaa kuin Kristuksen uhraus, kuinka toisen maailmansodan venäläisten kärsimysten ja uhrausten jälkeen nousi mahtava Neuvostoliitto. Tätä pelastavaa uhrautuvuutta halutaan toteuttaa uudelleen. Ajan myötä osa ihmisistä on alkanut omaehtoisesti toistamaan näitä kertomuksia.
Samankaltaista polarisaatiota ja sosiaalisen median vaikuttamista on nähtävissä aivan avoimesti myös länsimaissa. Meillä on mm. nämä ”ensin” puolueet, jotka perustuvat vahvaan vastakkainasetteluun ja liberaalisuuden, feminismin, maahanmuuttajien sekä sateenkaari-ihmisten oikeuksien vastustamiseen, ja toisaalta meillä on myös omaan ylivertaisuuteensa uskovat ”talousihmiset”. Jälkimmäiset ovat saaneet hyvin vahvan otteen meidän talousajattelusta, joka näkyy aivan päivittäisessä politiikassa.
Graeber & Wengrow kirjassa ’Alussa oli…’ tuovat esille mielenkiintoisen kulttuurisen vaikutuksen joka seurasi eurooppalaisten Pohjois-Amerikan valloitusta. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa oli yhteiskuntia, joissa mm. taitoa osallistua poliittiseen keskusteluun pidettiin yhtenä korkeimmista inhimillisistä arvoista. Kuvaukset poliittisesta vapaudesta ja osallisuudesta levisivät jesuiittojen matkakertomuksissa laajasti eurooppalaisten sivistyneistöjen keskuuteen. Graeber & Wengrow katsovat tällä olevan lopulta syvällinen vaikutus käsityksiin vapaudesta ja tasa-arvosta Euroopassa. Ranskan vallankumouksen aatteellinen sisältö tiivistetään sanoihin ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”.
Se minkälaiseksi kuvittelemme itsemme ja maailman ratkaisee mitä ihmisyhteisöissä tapahtuu. Koska voimme luoda mielikuvituksellisia todellisuuksia, nousee yhdeksi keinoksi vihakulttuurin vaikutuksen vähentämiseksi riittävä yksilön omanarvoa tukeva yhteisö . Kirjassaan Garner kertoo Ukrainan käymästä infromaatiovaikuttamisesta Venäjän nuorison radikalisoitumisen estämiseksi. Menetelmänä on käyttää samaa sosiaalista mediaa hyvin hienovaraisesti niin, että siellä luodaan toisenlainen kuva olla ylpeä venäläisyydestä, nostetaan esiin Venäjän rikkaasta kulttuurista esimerkkejä, kuten Tšaikovskin jopa traaginen henkilö tai Tolstoin pasifismi monien muiden kanssa, joiden kautta annetaan nuorille mahdollisuus rakentaa omaa maailmaansa heidän nykyisen valtiofasistisen maailmankuvan sijaan.
Myös länsimaissa yhteisön osallisuuden ja vaikuttamisen pohjaksi on mahdollista ottaa käsitykset siitä, kuinka ihmiset haluavat elää kelvollista elämää, pitää huolta lapsistaan ja välittää yhteisöstään. Nämä ovat lähes kaikille meille yhteisiä ja aivan kaikilla tasoilla.