Viruksen vankina

Olen pysynyt kotona ja sen seuraus:

Nyt korona pandemian myötä etsitään selvitytymiskeinoja, liikkumisrajoitteita, talouden tukipaketteja ym. – nämä ovat kaikilla tiedossa. Nämä ovat varmasti tarpeen. Samalla lähes kaikki poliittiset tahot – ainakin Suomessa – nostavat nyt myös ihmiselämän suojelemisen etusijalle tärkeimmäksi tavoitteeksi, kun usealle perinteinen talouden ykkösasema on saanut väistyä ainakin julkisessa ajattelussa. Tähän tarvittiin poikkeustila.

Meillä on myös toinen poikkeustila päällä – globaalit viheliäiset ongelmat, ihmisten hyvinvoinnin rakentamisen seuraukset muun elonkehän kustannuksella. Tätä hommaa voisi kutsua väljästi ajateltuna taloudeksi. Kun koronan aiheuttama poikkeustila on ohi, palattaneen taas edeltäneeseen tilanteeseen, mm. talouskasvun tavoitteluun jonka seurauksena globaalit viheliäiset ongelmat jatkuvat.

Todellisuudeksi mielletään asiat jotka ovat olemassa. Toisaalta ihmisten kokemus, havainnot ym. siitä mitä näemme, tapahtuu aivojen prosesseissa ja ovat siltä osin fyysisesti todellisia, mutta jotka ovat omakohtainen mielikuva siitä mikä on olemassa, ei itse todellisuus. Filosofinen kysymys todellisuudesta on vanha – ja melko kaukainen jokapäiväisessä elämässä.

Ajatuksellisena heijastuksena edellisen perusteella voisi kokeilla pelkistää todellisuus asioihin joita ei voi muuttaa kuin luonnonlakien alaisesti, toisinsanoen luonnontieteen alaiset asiat ovat todellisia kun taasen yhteiskuntatieteiden alaiset eivät olisi. Jälkimmäisiä kuten esim. raha ja velka, talouskasvu bruttokansantuotteen kannalta, kestävyysvaje ym. olisivat mielikuvissa päätettyjä asioita. Tarkoituksena ajatuksen kohdentamisella tällä tavoin on painottaa mikä on muutettavissa sovitusti – ja periaatteessa helposti – ja mikä luonnonlakien mukaisesti, ja ennen kaikkea helpottaa välttämään tekoja vastoin omaa ja muiden etua, koska pakkoa ei ole.

Voi olla että esitetty malli ei vastaa kovin hyvin kysymykseen miksi useilla meistä on suuria vaikeuksia vaihtaa käsityksiä vaikka rahasta ja velasta, talouskasvusta, vastaamaan lähemmäksi sitä todellisuutta, joka on luonnonlakien alaista. Ehkä nuo käsitykset ovat kulttuurillisesti opittuna asettuneet useille syvälle mieleen osaksi itsetuntemusta.

Yhteiskunnalliset muutokset elonkehän suojaksi ovat joka tapauksessa vähintään yhtä välttämättömiä kuin mitä vallalla oleva pandemian nyt aiheuttaa ihmiselämän suojaksi.