Empatiasta myötätuntoon
“Empatia ei kuulu politiikan ohjenuoraksi”. Tämä tylytys puhutti aikoinaan paljon, mutta aihe on edelleen akuutti. Minkälaisilla asenteilla politiikkaa tehdään, mikä merkitys empatialla, myötätunnolla tai rakkaudella on, mihin päätöksentekijöiden arvot pohjautuvat.
Politiikassa empatia voi auttaa päättäjiä ymmärtämään kansalaisten tarpeita ja tekemään päätöksiä, jotka edistävät hyvinvointia. Kuitenkin empatia voi myös olla harhaanjohtavaa, jos se keskittyy yksilöihin eikä rakenteisiin. Päätöksentekijät voivat esimerkiksi reagoida voimakkaasti yksittäisiin koskettaviin tarinoihin, mutta jättää huomiotta laajemmat ongelmat, jotka eivät herätä yhtä voimakasta tunnekuohua.
Rutger Bregmanin teoksessa Hyvän historia (2020) korostetaan ihmisten synnynnäistä hyvyyttä ja yhteistyökykyä. Bregman kyseenalaistaa perinteisen ajatuksen ihmisluonnon itsekkäästä ja kilpailuhenkisestä perusolemuksesta. Hänen mukaansa empatia ja myötätunto ovat keskeisiä ihmisyyden piirteitä, mutta niiden välillä on tärkeä ero.
Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja tuntea hänen tunteensa. Se on tärkeä inhimillinen ominaisuus, mutta empatia voi myös olla harhaanjohtavaa silloin kun keskitytään yksilöihin rakenteiden sijaan. Tämä voi sokaista meitä laajemmalle oikeudenmukaisuudelle, se voi jopa aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta keskittymällä vain koskettaviin tarinoihin jättäen samalla varjoon hiljaisemmat kärsijät.
Brittiläinen psykologi ja neurotieteilijä Simon Baron-Cohenin on esittänyt tästä poikkeavaa näkemystä jossa ihminen voi hyvinkin tuntea empatiaa ”useampaa kuin kahta ihmistä kohtaan kerrallaan kysymällä miltä tuntuisi olla vastapuolen kengissä”. Esimerkkinä tästä voisi tällä hetkellä ehkä olla vaikka Gazassa Israelin sotatoimien kohteena olevat ihmiset tai Ukrainan tilanne. Mielestäni tämä on kuitenkin enemmän myötätuntoa kuin empatiaa.
Myötätunto menee empatiasta askeleen pidemmälle. Myötätuntoinen ihminen ei ainoastaan eläydy toisen asemaan, vaan myös pyrkii aktiivisesti lievittämään toisen kärsimystä ja parantamaan epäoikeudenmukaisia rakenteita. Myötätunto voidaan nähdä kestävämpänä ja laajakatseisempana voimana kuin empatia, koska se ei perustu hetkellisiin tuntemuksiin, vaan tietoiseen päätökseen toimia toisten hyväksi. Tässäkin on vaara jos myötätunto valikoituu rajoitettuun ryhmään tai yhteisöön.
Yhteisöön kuulumisen tarve on syvällä ihmisluonnossa, mutta se voi myös ruokkia sisä- ja ulkopuolisten vastakkainasettelua. Historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka ryhmähengen voima on saanut ihmiset oikeuttamaan väkivaltaa, syrjintää ja epäinhimillistämistä. Kun ihmiset sitoutuvat vahvasti omaan yhteisöönsä, he voivat sokeutua muiden ryhmien kärsimykselle ja jopa toimia aggressiivisesti näitä kohtaan. Tästä syystä aidosti hyväntahtoinen yhteisöllisyyden on perustuttava avoimuuteen ja solidaarisuuteen kaikkia kohtaan, ei pelkästään oman sidosryhmän jäseniä kohtaan. Tälle asennoitumiselle löytyy, tosin nykyisin täysin inflaation kärsinyt sana, nimittäin rakastaminen.
Rakastaminen siinä merkityksessä jossa esim. sosiaalipsykologi Erich Fromm aikoinaan esitti on passiivisen tunteenvallassa olemisen sijaan aktiivinen asenne ja toimintatapa. Frommin mukaan rakkaus on aktiivinen voima, ei pelkkä tunne tai sattumanvarainen tapahtuma. Hänen ajatuksensa rakkaudesta ja näkemykset myötätunnosta kytkeytyvät toisiinsa.
Fromm myös eritteli rakkauden lajeja, kuten vaikkapa lähimmäisen rakkaus, joka ilmenee esimerkiksi ystävyytenä ja yhteisöllisyytenä, äidillinen rakkaus (asennoitumislajina), joka on pyyteetöntä eikä odota vastapalveluksia, vaan on huolehtivaa ja suojelevaa, mutta voi muuttua tukahduttavaksi, jos se muuttuu hallitsevaksi, eroottinen, intiimi ja intohimoinen rakkaus, joka suuntautuu yleensä yhteen henkilöön, mutta jota hallitsee myös yhteisön yleisimmät moraalikäsitykset.
On ehkä suuria sanoja, mutta kun ymmärrämme myötätunnon ja rakkauden syvemmät merkitykset, voimme kehittää itseämme ja yhteiskuntaamme kohti aidompaa inhimillisyyttä – ei vain empatialla, vaan myös jatkuvilla tietoisilla valinnoilla, jotka rakentavat kestävää hyvyyttä. Tälle on nykyajassa valtava tarve.