Suvaitsevainen vaalikierros
Kävin äänestämässä vaalin ensimmäisellä osuudella hölkkälenkin yhteydessä. Tulos oli odotusten mukainen: normaali vajaa kympin kierros meni ongelmitta läpi talvisessa kelissä. Sittemmin oli mukamas turhan kylmä aina tähän päivään asti, joten toinen ”vaalikierros” tuli hölkättyä vasta näin vaalien jälkeen.
Vaalien yhdeksi teemaksi on noussut suvaitsevaisuus. Tämähän on paljolti Haaviston vaaleihin tuoma teema, ja vanhastaan yksi vihreiden kolmesta pääteemasta, kaksi muuta ovat talous ja ympäristö.
Suvaitsevaisuus on siitä hauska käsite, että se näköjään nostaa monenlaisia tunteita ja näkemyksiä pintaan, siitä kun on erilaisia tulkintoja. Yhtenä esimerkkinä on vaikkapa Tuomas Enbusken suvaitsevaisuus on vastenmielistä, jossa Tuomas on lähestynyt asiaa osin ikään kuin sallimisen ja sietämisen – vallankäytön – kautta. Ja noinhan taitaa sanakirjakin määrittää suvaita -verbin: sietää, hyväksyä tai alentua tekemään jtk. Sitten on niitä, jotka aidosti pitävät koko suvaitsevaisuutta täysin teennäisenä asiana – ”ei aidosti voi kaikkea suvaita”.
Suvaitsevaisuuden hauskuudesta esimerkkiksi käy kuinka ”itämurteissa suvaitseminen on vanhastaan tarkoittanut myös rakastamista, tykkäämistä, haluamista” (Kotimaisten kielten keskus). Tämä ei nykypuheessa kuullosta ainakaan itselleni kovinkaan tutulta tarkoitukselta, ja arvaan että tuskinpa valtamediassa, tai SoMessa, suvaitsevaisuutta tässä merkityksessä käytetään.
Onneksi meillä on Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995. Siellä on mm. 1. artiklassa seuraavia juttuja:
”1.1 Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. …
1.2 Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta….”
Tuosta voisi johtaa, että suvaitseva ihminen ymmärtää jokaisen elävän ihmisen – kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa – olevan suhteessa olemassaoloon samassa, hänelle ainutkertaisessa tilanteessaan, kuin meistä jokainen on omassa elämässään ainutkertaisessa tilanteessa. Koska suvaitsevainen näkee tämän ihmisten samankaltaisuuden, kykenee hän suhtautumaan erilaisuuteen avoimesti ja hyväksyvästi.
Suvaitsevaisuus on näin nähtynä siis erilaisuuden ymmärtämisen sijaan enemmänkin meidän samankaltaisuuden ymmärtämistä.
(kuva: Pixabay)