Ihmiset voivat paremmin ja kustannukset laskevat!
Tällaisia onnistumisia on toteutettu useiden terveydenhuoltoa koskevien kehitysmuutosten avulla. Terveydenhuollon professori Kristiina Apaja on havainnut tutkiessaan erilaisten onnistumisten taustalla olevan osallistuva kehittäminen, joissa on otettu mukaan ihmiset, toimintaa toteuttavat ammattilaiset sekä asiantuntijat yhdessä asettamaan tavoitteita ja muutokseen tarvittavia onnistumisen mittareita. ”Osallistavan kehittämisen tavoite rakentuu ihmisten ympärille eikä organisaation tai palvelun ympärille”.
Sitran vuonna 2022 kyselytutkimuksen kansalaisten ja päättäjien näkemyksistä päätöksentekoon osallistumisesta sekä demokratian tulevaisuuskuvista mukaan yli puolimiljoonaa suomalaista ilmoittaa halustaan osallistua päätöksentekoon enemmän, jos se olisi nykyistä helpompaa.
Tulosten perusteella päättäjät ja viranhaltijat eivät kuitenkaan luota kansalaisten kykyyn osallistua yhteiskunnallisia asioita koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Luottamushenkilöistä vain 19 prosenttia ja viranhaltijoista 14 prosenttia on samaa mieltä väittämästä ”yleisesti kansalaisilla on riittävät valmiudet osallistua monimutkaisia päätöksiä koskevaan keskusteluun”.
Kyselytutkimuksesta käy ilmi myös kuinka kansalaisten ja päättäjien ymmärrys houkuttelevista vaikuttamistavoista eroavat toisistaan. Kansalaiset haluaisivat suosia anonyymejä, helppoja ja digitaalisia osallistumisen tapoja. Päättäjät puolestaan haluaisivat, että ihmisten panos tulisi esiin kasvokkaisissa kohtaamisissa. Myös esimerkiksi vain 14 prosenttia kuntien ja hyvinvointialueiden luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista haluaisi edistää kansalaisten osallistumista nettiadressien allekirjoittamiseen. Sen sijaan kansalaisista 68 prosenttia harkitsisi osallistuvansa juuri tällä tavalla. Vastaavasti 19 prosenttia päättäjistä taas kannattaa nettikeskusteluihin osallistumisen edistämistä, kun 42 prosenttia kansalaisista arvioi, että voisivat osallistua kyseisellä tavalla.
Ihmiset osallistuvat aina tavalla tai toisella yhteiskuntaan. Taloudellinen eriarvoisuus ja suoranainen köyhyys vie voimavaroja toimia yhteiskunnallisesti rakentavasti. Pahimmillaan syrjäytyneet kärsivät mielenterveysongelmista, jotka näkyvät väkivaltana tai muuna rikollisuutena, mutta myös liian usein henkilökohtaisina tragedioina. Näillä kaikilla on vaikutuksensa koko yhteiskuntaan niin taloudellisten kustannusten kuin myös kyynisen mielipidemuodostuksen kautta. Jälkimmäinen myös kasvattaa kyynisistä lähtökohdista ammentavaa eriarvoistavaa populismia – ja kierre jatkuu.
Meillä on valtavan suuri tarve kehittää ihmisten ympärille rakentuvaa osallisuutta. Varsinkin kuntatasoisesti esimerkiksi asukasiltojen, kaavahankkeiden tai puisto- ja viheralueiden suunnittelun lisäksi olisi tarve ottaa käyttöön helppoja ja digitaalisia osallistumisen tapoja. En tiedä miten kouluissa osallisuutta nyt käsitellään, mutta joka tapauksessa esim. sopivan digitaalisen alusta käyttö tulisi olla osa kouluoppimista, mutta ennen kaikkea, ja päättäjien epäröinnistä huolimatta, osana julkista päätöksentekoa. Sosiaalisille olennoille, mitä me ihmiset mitä suurimmassa määrin olemme, osallisuus on niin monin tavoin keskeisessä asemassa niin meidän itsemme kannalta kuin myös toimivan ja hyvinvoivan ihmisyhteisön kannalta.