Velaton raha luonnonvaroihin sidottuna – tie tasapainoiseen talouteen ja kestävään hyvinvointiin
Julkinen velka ja ekologiset haasteet vaativat uudenlaista ajattelua
Suomi ja monet muut maat painivat samanaikaisesti kolmen kovan haasteen kanssa: kasvava julkinen velka, kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintä. Julkinen talous on kireällä, ja perinteinen ajatus on, ettei velkaantuneella valtiolla ole varaa panostaa hyvinvointiin tai ilmastotoimiin ilman lisävelkaa tai verojen korotuksia. Samaan aikaan ympäristökriisit pahenevat – talouskasvua on perinteisesti tavoiteltu luonnon kustannuksella, mikä on johtanut ekologiseen velkaan. Nykyinen velkapohjainen rahajärjestelmä jopa ruokkii tätä ongelmaa, sillä rahan luonti on sidoksissa velanottoon ja korkojen maksuun, mikä luo jatkuvan kasvupaineen rajallisella planeetalla. Tarvitsemme siis rohkeita uusia ratkaisuja, jotka voivat yhtä aikaa tasapainottaa julkista taloutta, parantaa ihmisten hyvinvointia ja kannustaa kestävään elämäntapaan. Yksi visionäärinen ehdotus on velattoman rahan järjestelmä, jossa rahan arvo kytketään konkreettisesti luonnonvaroihin ja osaamiseen.
Velattoman rahan periaate – raha ilman velkavipua
Velaton raha tarkoittaa yksinkertaisesti rahaa, joka luodaan ilman että samalla syntyy vastaavaa velkaa. Nykyisin suurin osa rahasta syntyy pankkien myöntäessä lainoja: jokainen uusi euro on jonkun velkaa pankille korkoineen. Velattomassa rahajärjestelmässä uutta valuuttaa laskisi liikkeeseen suoraan valtio tai keskuspankki, esimerkiksi valtiokonttorin kautta, eikä liikkeellelasku perustu velkasitoumuksiin. Käytännössä valtio voisi luoda rahaa ja käyttää sitä julkisten menojen rahoittamiseen – esimerkiksi infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon tai jopa jakaa sitä suoraan kansalaisille perustulona. Tällöin rahaa virtaisi talouteen ilman, että valtion tarvitsee ottaa lisää lainaa markkinoilta. Oleellista on, että rahan määrän hallinnasta huolehtisi asiantuntijataho tai itsenäinen rahapoliittinen komitea, jotta liikkeellelasku pysyy kurinalaisena eikä aiheuta holtitonta inflaatiota. Toisin sanoen, velattomassa rahajärjestelmässä rahaa luodaan tarpeen mukaan talouteen, mutta vastuullisesti ja ilman velkavipua, mikä vähentää yhteiskunnan velkaantuneisuutta ajan myötä.
Raha, joka sidotaan luontoon ja osaamiseen
Pelkkä velattomuus ei vielä ratkaise, mihin uusi raha perustaa arvonsa. Siksi ehdotuksessa korostetaan, että valuutan arvo sidotaan luonnonvaroihin ja osaamiseen – toisin sanoen todelliseen, konkreettiseen kansallisvarallisuuteen. Ajatuksena on luoda uusi “vihreä standardi” kultakannan hengessä: ennen raha sidottiin kultaan, nyt se sidottaisiin esimerkiksi maamme metsiin, puhtaaseen veteen, maaperän rikkauksiin sekä kansalaisten koulutukseen ja osaamiseen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa, että rahan arvo tai liikkeellä olevan rahan määrä kytketään indeksiin, joka mittaa luonnonvarojen ja inhimillisen pääoman kehitystä. Esimerkiksi valtio voisi laskea liikkeelle uutta rahaa vain siinä määrin kuin kestävien luonnonvarojen arvo (kuten metsien kasvu, hiilinielujen lisääntyminen, suojellun maa-alueen pinta-ala) ja inhimillinen pääoma (kuten koulutusaste, tutkimus- ja innovaatiotuotos) kasvavat. Näin jokaiselle liikkeelle lasketulle rahayksikölle olisi katteena todellista varallisuutta – ei pelkkää lupausta tulevasta veronkannosta, vaan konkreettista luontoa ja osaamista.
Tämä kytkös voidaan tehdä esimerkiksi sitomalla valuuttakurssi tai ostovoima mainittuun indeksiin. Ajatus on suoraviivainen: jos maa lisää vaikkapa merkittävästi suojeltujen metsien määrää, sen valuutta vahvistuisi tai maalla olisi oikeus luoda hieman lisää rahaa, koska kansallinen varallisuus on aidosti kasvanut luonnon pääoman osalta. Kääntäen, jos luonnonvaroja tuhotaan, rahan arvo heikkenisi, mikä loisi taloudellisen kannustimen ylläpitää ympäristön tilaa. Samoin osaamisen osalta: historia osoittaa, että Suomi on menestyksekkäästi panostanut koulutukseen ja innovaatioihin, joten osaava, terve ja koulutettu väestö on kiistatta rikkautta. Valuutta voitaisiin sitoa esimerkiksi kansainvälisesti vertailtuihin osaamisindikaattoreihin – jos väestön koulutustaso, teknologiaosaaminen tai työvoiman tuottavuus paranee, se näkyy rahan arvon tukena. Tämä tekisi rahasta “koulutuskantaa” yhtä lailla kuin “luontokantaa”: raha perustuisi siihen, mitä kansakunnalla oikeasti on (osaamista ja luontoa), ei pelkkään velkapaperiin.
Kuulostaa futuristiselta, mutta vastaavia ideoita on jo idullaan. Esimerkiksi kansainvälisesti on ehdotettu, että keskuspankit suunnittelisivat luontoperustaisia digivaluuttoja osana rahan tarjontaa, jolloin taloudellinen vakaus, ihmisten hyvinvointi ja planeetan terveys kulkisivat käsi kädessä. Käytännön esimerkkinä mainittakoon virolainen startup-yritys Single.Earth, joka on luonut maailman ensimmäisen luonnonvaroihin sidotun valuutan, MERIT-tokenin. MERIT on kryptovaluutan kaltainen yksikkö, joka “lyödään” metsien kasvun ja hiilinielujen perusteella: metsänomistajat saavat MERIT-valuuttaa siitä hyvästä, että jättävät metsänsä kasvamaan ja monimuotoisuuden kukoistamaan. Yksi MERIT yksikkö edustaa tiettyä määrää luonnon työtä – hiilidioksidin sidontaa ja biodiversiteetin ylläpitoa – ja valuuttaa luodaan vain, jos kyseinen metsäalue pysyy hyvässä ekologisessa kunnossa. Näin taloudellinen arvo annetaan suoraan ekosysteemipalveluille. Single.Earthin tavoitteena on kunnianhimoisesti “rakentaa koko talous uudelleen luonnon varaan”, niin että talouskasvu riippuisi jatkossa planeetan elinvoimaisuuden lisäämisestä. MERIT toimii esimerkkinä siitä, että rahan voi konkreettisesti sitoa luonnonvaroihin; jokainen tokeneina annettu yksikkö on tavallaan kuitti tietystä määrästä suojeltua luontoa. Vastaavasti voitaisiin kehittää mekanismeja, joilla uutta rahaa annetaan yhteiskuntaan, kun uusia taitoja tai tietoa luodaan – esimerkiksi valtion voisi rahoittaa tutkimuslaitoksia tai koulutushankkeita suoralla rahaerällä, joka vastaa niiden tuottamaa yhteiskunnallista hyötyä. Tällöin raha kytkeytyisi osaamiseen: mitä enemmän kansakunta kehittää kyvykkyyksiään, sitä enemmän kestävää ostovoimaa talouteen voidaan lisätä.
Hyödyt: tasapainoa talouteen, hyvinvointiin ja ympäristöön
Tällaisen velattoman, luontoon ja osaamiseen ankkuroituvan rahajärjestelmän hyödyt olisivat moninaiset. Ensinnäkin julkinen velka saataisiin hallintaan. Kun valtio voi rahoittaa osa menojaan velattomalla rahalla, vähenee tarve jatkuvaan velanottoon. Rahareformin kannattajat ovat arvioineet, että valtion tulot kasvaisivat uuden liikkeellelaskun seurauksena (valtiolle jäisi ns. seigniorage-voitto, joka nykyisin valuu pitkälti pankeille) ja yhteiskunnan kokonaisvelkaantuneisuus pienenisi. Toisin sanoen, julkinen talous vahvistuisi: valtio voisi jopa lyhentää vanhoja velkoja pois uuden rahan tuomilla lisätuloilla. Tämä ei tarkoita holtitonta rahan painamista, vaan hallittua prosessia, jossa riippumaton elin säätelisi, paljonko rahaa voidaan vuosittain luoda ilman inflaatiopaineita – esimerkiksi juuri luonnonvarojen ja tuotantopotentiaalin kasvua vastaavasti. Malli toimisi myös suhdannepoliittisena työkaluna: laskukaudella rahamäärää voidaan kasvattaa talouden elvyttämiseksi ja nousukaudella tarvittaessa hillitä rahan määrää kierrossa, mikä tasoittaisi suhdannevaihteluita. Kaikki tämä voidaan toteuttaa ilman, että julkinen sektori ajautuu velkakierteeseen.
Toiseksi, ihmisten hyvinvointi kohenisi uudessa rahajärjestelmässä. Kun talouden rahahanaa ei pidetä tiukalla yksinomaan velkaantumisen pelossa, voidaan panostaa ennaltaehkäisevästi hyvinvointiin: terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja työllisyyteen. Velattomalla rahoituksella voisi esimerkiksi kattaa osan perustulosta tai toteuttaa laajoja investointeja, joilla luodaan työpaikkoja vihreään talouteen. Raha menisi suoraan kansalaisten hyödyksi sen sijaan, että suuri osa budjetista menisi velkojen korkojen maksuun. Ihmisten taloudellinen perusturva paranisi, kun raha- ja finanssijärjestelmä olisi vakaampi eikä jatkuvien leikkauspaineiden kohteena. Hyvinvointivaltio olisi kestävämmin rahoitettu. Samalla taloudellinen eriarvoisuus voisi kaventua: jos uutta rahaa syötetään kiertoon esimerkiksi tasa-arvoisena kansalaisosinkona, jokainen saa osansa kasvaneesta yhteisestä varallisuudesta. Tämä lisäisi luottamusta ja yhteiskunnan vakautta.
Kolmanneksi – ja kenties merkittävin pitkän tähtäimen hyöty – ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen integroituisi osaksi talouden lakipykäliä. Kun raha on sidottu luonnon hyvinvointiin, ympäristönsuojelusta tulee taloudellisesti kannattavaa kaikille. Valtioiden olisi oma etunsa huolehtia metsistä, maaperästä ja vesistöistä, koska valuutan arvo heijastaisi suoraan luonnonvarojen tilaa. Esimerkiksi on ehdotettu, että mitä suurempi osa maan pinta-alasta on suojeltu, sitä arvokkaampi valuutta – tämä loisi vahvan kannustimen kasvattaa luonnonsuojelua, koska siitä palkittaisiin ikään kuin “kovalla valuutalla”. Ympäristön kannalta haitalliset toimet, jotka nyt saattavat hetkellisesti kasvattaa BKT:ta, menettäisivät houkuttelevuuttaan, jos ne heikentävät valuutan arvoa. Päinvastoin, puhtaaseen energiaan siirtyminen, hiilinielujen kasvattaminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu vahvistaisivat taloutta myös rahajärjestelmän kautta. Talouden ja ekologian välinen vastakkainasettelu hälvenisi, kun sama järjestelmä palkitsee kestävistä valinnoista. Kuten Single.Earthin esimerkki osoittaa, tällainen mekanismi voi kääntää asetelman: nykyjärjestelmässä luonto jää “kerjäläiseksi kadun varteen” rahavirtoja jaettaessa, mutta uudessa järjestelmässä luonnon hoitaminen tuottaakin tuloja maanomistajille ja yhteisöille. Rahajärjestelmä alkaisi toimia symbioosissa ympäristön kanssa eikä sitä vastaan.
On myös syytä korostaa, että velattomaan rahaan siirtyminen purkaisi talouskasvun pakkoa, joka on ollut yksi syy ympäristöongelmiin. Kun rahaa ei tarvitse jatkuvasti lainata lisää vain vanhojen velkojen hoitamiseksi, taloudella on mahdollista vakaantua pienempäänkin kasvuun tai jopa nollakasvuun kestävällä tavalla, jos ihmisten hyvinvoinnista ja perustarpeista huolehditaan. Ekologisesti kestävämpi, jopa donitsitalouden kaltainen malli tulee mahdolliseksi, kun rahaa liikkuu yhteiskunnassa ihmisten ja luonnon hyväksi, ei vain velkojien vaatimusten ohjaamana. Velaton raha vähentäisi sitä “kasvupakkoa”, jonka velkapohjainen rahajärjestelmä luo. Tämä avaa tien kohti kestävän kehityksen mukaista taloutta, jossa sekä ihmiset että ympäristö voivat paremmin.
Kohti kestävää rahajärjestelmää
Velattoman, luonnonvaroihin ja osaamiseen sidotun rahan idea on radikaali uudistus, mutta juuri sellaisia aikoja elämme, että suuretkin ajatukset on syytä nostaa pöydälle. Tietenkään muutos ei tapahtuisi yhdessä yössä. Sitä voisi kokeilla aluksi esimerkiksi rinnakkaisvaluuttana nykyisen euron tai muun valuutan ohella, kuten Suomessa on ehdotettukin kansalaisaloitteessa 2010-luvulla (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2211) . Rinnakkaisvaluutta antaisi arvokasta kokemusta siitä, miten uusi raha toimii käytännössä, ja sen käyttöönottoa voitaisiin säädellä joustavasti. Huolellisella suunnittelulla ja asteittaisella etenemisellä voitaisiin minimoida riskit, kuten mahdollinen inflaatio tai väärinkäytökset. Olennaista on saada aikaan avoin ja demokraattinen hallintamalli tälle rahalle, jotta kansalaisten luottamus säilyy.
Lopulta visiona on rahajärjestelmä, joka palvelee ihmistä ja luontoa, ei velkaa. Ajatus velattomasta rahasta, jonka arvo pohjautuu oikeisiin, elämää ylläpitäviin arvoihin – puhtaaseen ympäristöön ja sivistykseen – tarjoaa kiehtovan ratkaisun vyyhtiin, jossa julkinen velka, hyvinvointi ja ilmastokriisi kietoutuvat toisiinsa. Se kytkee talouden reaalimaailmaan: rahalla on katetta metsissä, maaperässä ja ihmisten taidoissa. Tällaisessa järjestelmässä julkinen talous voisi tervehtyä ilman kurjistuspolitiikkaa, ihmiset voisivat paremmin, ja samalla varmistaisimme planeettamme kantokyvyn tuleville sukupolville. Velaton, luonnonvaroihin ja osaamiseen sidottu raha ei ole vain talousinnovaatio – se on visio kokonaisvaltaisesta kestävyydestä. Nyt tarvitsemme rohkeutta ottaa ensiaskeleet kohti tätä visiota.