Hurja rikosaalto!

Itsekseni tässä nyt hieman mutisen paikallisesta keravalaisesta menosta, turvallisuuden tunteesta. Muutama päivä sitten Keski-Uusimaa otsikoi “Hurja rikosaalto riivaa nyt Keravaa”.

Kuitenkin aikaisemmin Keravan tilannetiedotus:

”Keravan rikostorjuntatilanne 1.1.–30.5.2020 verrattuna vuoden 2019 vastaavaan ajanjaksoon. Kaupungin ydinkeskustan alueiden osalta ovat näpistykset laskeneet noin 10 ja varkaudet (varkaus ja törkeä varkaus) laskeneet noin 46 prosenttia. Väkivaltarikosten osalta samoilla alueilla kehitys on ollut myönteistä – pahoinpitelyissä (yksityinen ja yleinen paikka) 10 prosentin ja ryöstöissä 40 prosentin lasku.”

Ja tällä viikolla poliisi Keravan kaupungin hallitukselle:

“Keravalla on tänä vuonna ollut tietyissä omaisuusrikoslajeissa nousua mutta toisaalta toisissa myös laskua. Myöskään pahoinpitelyt eivät ole nousseet ja törkeät sellaiset tilastoissa jopa reippaasti laskeneet”.

Poliisin kertoman voi itse käydä katsomassa viiveellä tilastokeskuksen sivustolta.

Silti meillä Keravalla on tämä ”hurja riivaava rikosaalto” – …

Keravan fb-ryhmiin tehdään nykyisin rikosilmoitukset, varoitetaan mahdollisista tai kuvitteellisista vaaroista, puhutaan turvattomuudesta ja turvattomuuden tunteesta, joku ehdottaa vapaaehtoisia partioimaan kaduille – puuttuisi enää yölliset soihdut ja talikot..

Omassa ajattelussa olen jo jonkin aikaa pyörittänyt näkemystä siitä, kuinka ihminen on olento joka voi uskoa asioihin jotka eivät ole totta, ja tämä helpottaa tehdä yhteistyötä suuressa joukossa. Tästä yhteistyökyvystä on aikojen saatossa ollut meille paljon hyötyä. Mutta myös paljon haittaa. Tiedätte kyllä.

Pidän demokratiaa parhaana tapana järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko, mutta se vaatii suurimmalta osalta jäseniltään vähintään pyrkimystä nähdä yhteinen tietoon perustuva todellisuus. Erilaiset näkökulmat auttavat näkemään niitä asioita, joita itseltä on saattanut jäädä huomioimatta. Mutta jos mainittu tutkittuun tietoon perustuva pyrkimys puuttuu, ja omakohtainen asioiden kokeminen, lisättynä jonkun toisen yksittäinen kokemus, jää voimaannuttavammaksi tavaksi hahmottaa maailmaa, vaikeutuu yhteinen päätöksenteko huomattavasti. Tästä on tietysti ollut paljon puhetta.

Rutger Bregmanin neuvo “älä katso uutisia, koska ne vääristävät maailmankuvaa” tarkoittaa, että vaikka yksittäiset uutiset sinällään ovatkin totta, uutisiksi nousee yleensä vain huonot asiat, jolloin maailma niiden kautta näyttäytyy huonompana kuin se on. Tarvitseeko tässä yhteydessä somea nyt edes mainita? Jälkimmäisen osalta vastaava neuvo olisi: rajoita somen käyttöä jotta olet vähemmän manipulotunut, näet paremmin miten asiat ovat.

Järkevät ihmiset kyllä osaavat tehdä oikeita johtopäätöksiä, jos on riittävästi tutkittua tietoa tarjolla, ja ymmärtävät miten sitä tuotetaan. Aika harva meistä on täysin kyyninen.