Julkisenvelan ratkaisu
Hesari näyttää kunnostautuneen korostamaan julkisen velan ongelmallisuutta, esim. pääkirjoituksessa: “Vanhat lainalaisuudet palasivat taloutta ohjailemaan: velkaraha maksaa, törsäämisestä seuraa inflaatio ja menot on sovitettava tuloihin.” Päivä pari sitten HS oli kysynyt yhdeksältä taloustieteilijältä, mitä hallituksen pitäisi tehdä julkisen talouden velkaantumisen hillitsemiseksi. Vastauksissa – ainakin otsikon mukaan – esitettiin veronkorotuksia.
Huoli julkisesta velasta yhdistää poliittisia puolueita, tietysti tavoissa tasapainottaa julkista taloutta on selkeitä arvovalintaeroja. Tässä arvostan Vihreiden vaihtoehtobudjettia, jossa haittojen verotus on keskeinen keino verotuksen osalta.
Se mikä itseäni maallikkona jopa ihmetyttää, on ettei suuremmin oikein kukaan ehdota jatkuvaa talouskasvua edellyttävän velkarahajärjestelmän uudistamista. Meillä on nyt jollain lailla ikään kuin hölmöläisten rahajärjestelmä, jossa on kyllä osaamista, resursseja, välineitä, mutta taloa ei saada rakennettua koska metrit puuttuvat. Raha on suurinpiirtein yhtä sovittu asia kuin metri.
Luonnon asettamat reunaehdot yhdessä sosiaalisen turvallisuuden vaatimusten kanssa ovat kiistattomia. Useimmat nyökyttelevät tästä. Poliittisessa talouskeskustelussa asetelma ei kuitenkaan kovin selkeästi usein näy, kuten esim. HS:n jutuissa käy näkyviin.
Malli: 100% raha (100% raha = pankeilla tulee olla lainaamansa raha, kuten usein asian luullaan olevan), joka luodaan keskuspankissa, jaetaan perustulona sekä julkisten palveluiden rahoituksen kautta, ja joka verotetaan edellä kuvattujen reunaehtoja ylittäviltä osilta takaisin. Taloudellinen toimeliaisuus kääntyy kohti kiertotaloutta ja samalla taklataan inflaatiopaineita. Poliittinen päätöksenteko vapautuu ikuisesta velkakeskustelusta todellisimpiin asioihin. Voidaan rakentaa turvallinen talo(us).
Mallin toteutuminen Suomessa, sen ollessa Euroopan talous- ja rahaliiton jäsen sekä toisaalta valtavirran talousajattelun hegemonian vallitessa, on vielä melko mahdottoman näköinen.
Nykyinen talousjärjestelmä tulee väkisinkin muuttumaan globaalien ympäristömuutosten ja osin myös militarisoitumisen sekä siirtolaisuuden myötä. Lähivuosikymmenet tulevat näyttämään mihin suuntaan menemme.
Näiden synkistelyjen lisäksi on näkyvissä pieniä viitteitä myös muusta. Meillä on keskusteluun noussut donitsitalous, hyvinvointitalous, ekologinen jälleenrakennus jne. Euroopan Unionissa on päätetty jäsenmaan 60% velkasuhteen tapauskohtainen ylittäminen esim. vihreän siirtymän investointeihin. Perustuloa kohden olemme jo aiemmin menneet verottamalla pienituloisia kevyemmin, jolloin olemme hieman lähempänä negatiivista tuloveroa. Sosiaaliturva esim. Vihreiden mallin mukaisesti vielä tuohon mukaan niin voilà.
Antropologisen ja arkeologisen tutkimusten mukaan ihmiset ovat aikoinaan järjestäytyneet mitä useammilla tavoilla yhteisöiksi. Myös nykypäivänä on mahdollista ajatella ja muuttaa talousjärjestelmää tällä hetkellä käytössä olevia keinoja rikkaammin.