kirjoittelu
Turvallisuus vaaliteemana – pelon politiikkaa vai yhteistä turvaa?

Turvallisuus vaaliteemana – pelon politiikkaa vai yhteistä turvaa?

Epäilen että turvallisuudesta on nousemassa yksi Suomen seuraavien eduskuntavaalien keskeisestä teemasta ainaisen talouden lisäksi. Vaikka elämme kasvavan ekologisen kriisin alla, elämme myös ajassa, jossa ihmisten välisen turvattomuuden teemat ryöpsähtävät jatkuvasti silmillemme somessa, uutiskuvastoissa ja otsikoissa: sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen rapautuminen, Ukrainan sota Euroopassa, Gazan kansanmurha, Sudanin sisällissota, Yhdysvaltojen valtiollinen ja poliittinen hajoaminen sekä äärioikeiston lainehtiva nousu niin Euroopassa kuin Suomessakin. Nämä tragediat nostavat jatkuvaa epäuskoisuutta ja epävarmuutta.

Kun maailmanjärjestys ei enää perustu yhteisiin sääntöihin ja sopimuksiin, epävarmuus heijastuu myös kansalliseen politiikkaan. Suomessa tämä näkyy vaatimuksina vahvistaa virkavallan oikeuksia yksilön oikeusturvan kustannuksella: laajempia valtuuksia poliisille, kovempia rangaistuksia, enemmän valvontaa.

Voi kysyä onko turvallisuus ennen kaikkea kykyä varustautua toisia ihmisiä vastaan, näemmekö uhkia naapureissa, maahanmuuttajissa, eri tavoin ajattelevissa? Vai onko se luottamusta yhteiskuntaan, toimivia peruspalveluja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tietoisuutta siitä, että ketään ei jätetä yksin?

Äärioikeiston nousu Euroopassa ja Suomessa kytkeytyy vahvasti tähän keskusteluun. Populistinen pelottelu tarjoaa otollisen maaperän yksinkertaisille vastauksille ja vastakkainasettelulle. Kun maailma näyttäytyy kaoottisena ja väkivaltaisena, houkutus etsiä turvaa kovista keinoista kasvaa. Samalla vaarana on, että unohdamme ihmisten väliset samankaltaisuudet ja alamme nähdä toisemme ensisijaisesti uhkina.

On kyllä huomioitava että autoritaarisuus, ja vaikkapa siihen liittyvä väkivalta, on inhimillinen ominaisuus, joka kumpuaa itsetietoisuuden tuoman erillisyyden välttämisestä. Siinä toisten hallitseminen voimaannuttaa, vaikka paradoksaalisesti olemalla osana väkivaltahierarkiaa. Inhimillisyyden toinen puoli, ja niin kuin se yleisemmin mielletään, koostuu toisten arvostamisesta, kunnioittamisesta ja loukkaamattomuudesta. Hyvin itsekeskeisessä kulttuurissa, jossa ajatellaan mitä itselle mistäkin saa, saattaa olla helpompaa kääntyä toisiamme vastaan kuin tavoitella tuota jälkimmäistä inhimillistä puolta.

Tässä tilanteessa on helposti kuviteltavissa että populistisen pelottelun kautta voittavaksi vaaliteemaksi nousee yhä lisääntyvä turvallisuuteen vetoava autoritaarisuus. Seurauksena tulee olemaan että päätöksiä tullaan tekemään yhä enemmän perusoikeuksia kaventaen, ja samalla purkaen juuri niitä arvoja, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on pitkälti rakennettu. Tätähän on jo tapahtunut.

Todellinen turvallisuus ei synny pelkästä varustautumisesta tai valvonnasta. Se syntyy luottamuksesta, oikeusvaltiosta ja kyvystä nähdä toisessa ihmisessä muutakin kuin mahdollinen uhka.

Kuvissa ihmisiä osoittamassa mieltä Venäjällä (2022) ja Yhdysvalloissa (2026) autoritaarista väkivaltaa vastaan.