Itsenäisyyspäivä 2024

Itselläni oli eilen vähän aikaa käynnissä itsenäisyyspäivän kisastudio. Seurasin hetken rinnakkain itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kättelyjonoa ja jo melko vakiintuneita mielenosoituksia Töölöntorilla.

Tilaisuudet olivat kahdella lailla jakaantuneet: toinen on arvokkaaksi tehty ja hillittyä käytöstä korostava kutsuvieraspukujuhla, kun toisessa väkivallan uhka korostui mellakkapoliisien ja osallistujien peitettyjen kasvojen ja soihtujen muodossa. Jälkimmäisessä uhka myös osin toteutui poliisin kiinniottotilanteissa.

Toinen jakaantumisen muoto liittyy suhtautumiseen itse päätöksentekoon ja muotoon miten meidän tulisi järjestää yhteiskunta. Linnan juhlissa tämä oli piilossa, mutta mielenosoituksissa keskeisesti esillä.

Oxfordin yliopistossa opettava brittifilosofi Erica Benner erottaa kaksi tapaa suhtautua politiikkaan. Ensimmäinen suhtautumistapa on vallan jakaminen. Siinä politiikan tärkein päämäärä on varmistaa, että  ihmiset voivat elää yhdessä turvallisesti ja antoisasti. Vallan jakamisessa meidän täytyy huomioida erilaisten arvojen, intressien ja mielipiteiden lisäksi myös ihmisten huoli vallan tai jokin muun identiteettiin kohdistuvan asian menettämisestä. Uhatuksi olevat tuntevat turvattomuutta ja ovat vähemmän yhteistyöhaluisia.

Toista suhtautumistapaa Berner kutsuu on monopolistiseksi:  “Siinä politiikka nähdään yksilöiden ja ryhmien välisenä jatkuvana ja rajuna kilpailuna. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon valtaa omalle joukkueelle. Tärkeintä on, että oma puolemme voittaa tai ei ainakaan jää tappiolle.” 

Monopolistisesta suhtautumisesta on meillä on valtavasti esimerkkejä, yhtenä vaikka viimeksi eduskunnassa opposition vaihtoehtobudjeteista käydyssä keskustelussa. Tuolla monopolistinen suhtautuminen ryöppysi hengästyttävästi Riikka Purran ehdottomuutena olla näkemättä vaihtoehtobudjeteissa mitään hyvää.

Berner näkee että kuka tahansa voi ilmentää näitä kahta suhtautumistapaa eri aikoina vaihtelevissa määrin. Tämä tarkoittaa että vaikka pääsääntöisesti olisi vallan jakamisen kannalla, löytyy asiakysymyksiä joihin suhtautuu niin ehdottomasti että toiminta saa monopolistisia ominaisuuksia.

Kun ihmiset eilen osoittivat vastamielenosoituksessa mieltä monopolismia vastaan, mietin missä tulee raja jossa demokratian puolesta toimiminen kääntyy itseään vastaan ja aletaan käyttämään epädemokraattisia keinoja. Vaikka eilinen vastamielenosoitus ei mitenkään ollut vallan jakamista vastaan sen demokraattisessa merkityksessä, sisälsi se silti jonkinlaisen dilemman suhtautumisesta “vastapuoleen”. Dilemma syntyy koska ajatusten kantajat ovat ihmisiä.

Itse olen omaksunut aikoinaan ihmiskäsityksen, jonka mukaan me kaikki joudumme ratkaisemaan oman enemmän tai vähemmän tietoisen yksilöllisen erillisyytemme suhteessa ympäröivään maailmaan ja kanssaihmisiin. Vaikka ratkaisu voi olla erilainen niin olemme kaikki kuitenkin samassa tilanteessa. Tuolta pohjalta voi ymmärtää jopa ihmisten tuhoavuutta vaikka ehdottomuudella sitä vastustaa.