Hyvinvointi vai taloudellinen hyvinvointi?

Me suomalaiset olemme ylpeitä siitä että naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa. Ensimmäisenä maailmassa naiset saivat äänioikeuden Uudessa-Seelannissa.

Uuden-Seelanti  luopui myös ensimmäisenä nykyaikaisena valtiona bruttokansantuotteen käytöstä talousmittarina vuonna 2019, ja otti käyttöön vaihtoehtoisia talousmittareita, jotka sisältävät talouskasvusta aiheutuvat kustannukset ja haitat.  Yksi tällainen talouden mittari on aidon kehityksen indikaattori (Genuine Progress Indicator, GPI), joka soveltuu kestävän taloudellisen hyvinvoinnin ja talouden kestävyyden kuvaamiseen.

Budjetti edistäisi pelkkien talouden tarpeiden sijaan myös kansalaisten hyvinvointia, kuten kansalaisten koulutusta ja terveyttä kuin luottamusta yhteiskuntaan ja tyytyväisyyttä ympäristöön. Tässä Suomi muun maailman mukana ei ole seurannut Uutta-Seelantia yhtä selkeästi perässä.

Räikein esimerkki bruttokansantuotteen käyttökelvottomuudesta näkyy Venäjällä, joka lisää kulutustaan sodassa ja jonka ansiosta talous BKT:llä mitattuna on kasvanut, kansainvälisistä pakotteista huolimatta. Läntisissä demokratioissa hyvinvoinnin taantumisen seurauksena voi nähdä mm. laitaoikeiston populismin lisäyksenä. 

On kyllä huomioitava, että Uuden-Seelannin hyvinvointibudjetin tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Laihojen tulosten syyksi on arveltu valtiontalouden menokehyksiä, jotka ovat estäneet hallitusta käyttämästä rahaa hyvinvointimenoihin niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Tämä on tuttu päivittäinen ongelma meilläkin.

Pelkät uudet talousmittarit eivät pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös raha joka on sidottu velan sijaan paremmin talouden reaalisiin resursseihin. Sellaista ei ole vielä missään.