Maailmankaikkeuden valtamerellä
Sanotaan että pääsiäinen on uskonnolliselle kristitylle suurin juhla, ihmisuhrilla lunastetaan synnit ja ylösnousemuksella elämä.
Hieman aasinsillanomaisesti pidän nykyihmisille tärkeänä Pääsiäissaarta ja siellä eläneiden ihmisten kohtaloa. Perinteinen tarina taitaa olla jokseenkin sellainen, jossa eristyksissä eläneet ihmiset mm. liikakansoituksella, luonnonvarojen ylikulutuksella ja sodilla tuhosivat kulttuurinsa, metsäisen luonnon ja lähes itsensä. Pääsiäissaaren historiaa saatetaan verrata nykytilaiseen maapalloon, joissa molemmissa on ihmisiä eristyksessä rajatulla alueella vailla poispääsyä. Pääsiäissaarelaisten kohtalo luo synkän tulevaisuusennusteen meille.
Hollantilainen historioitsija Rutger Bregman on kaivanut esiin toisenlaisen kuvan Pääsiäissaaren tarinasta kirjassaan Hyvän historia. Se ei kuvaakaan egoistista oman sivistyksen tuhoavaa tapahtumaa. Kun eurooppalaiset löysivät saaren 1700-luvulla, saarelaisia oli arviolta reilu parituhatta. Tämä vastaa hyvin tilannetta, jossa saarelle olisi saapunut siinä vuoden 1000 paikkeilla noin sata polynesialaista esiteollisten yhteiskuntien väestön määrän kasvun ollessa n. 0,5 prosenttia vuodessa. Ihmismäärää vähentävää tuhoisaa sotaa tai nälänhätää ei ole ollut ennen kuin eurooppalaiset heidät löysivät.
Pääsiäissaaren luonnonkatastrofin yhdeksi merkittäväksi syyksi on nykyisin esitetty ensimmäisten saarelle saapuneiden mukana tulleet rotat, jotka esteettömästi lisääntyessään söivät puiden siemenet. Patsaiden siirtoa varten kaadetut puut eivät luonnonkatastrofiin riittäneet. Metsien häviäminen johti viljelytavan muutokseen, jossa saarelaiset kokosivat kivisiä rakennelmia suojaamaan kasveja tuulelta ja sitomaan kosteutta ja lämpöä. Metsähäviön seurauksena isompi viljelyala mahdollisti jopa isomman ruoantuotannon.
Tässä oli vain pari esimerkkiä saarelaisten tilanteesta nykykäsitysten mukaan. Bregman katsookin, että Pääsiäissaaren todellinen tilanne ei kelpaa maailmanlopun maalailuun. Hän itse on skeptinen ajatuksille että ihmiset olisivat äärimmäisen egoistisia tai että olisimme vitsaus. Saarelaiset itse eivät suoralla toimillaan aiheuttaneet katastrofia. Tosin heille kävi kuitenkin lopulta huonosti, viimeistään perulaisten orjakauppiaiden ja infektiosairauksien vuoksi.
Elävä luonto on tietysti maksanut ihmisten toimesta aivan liikaa. Johtuuko se tietoisesta egoismista tai ahneudesta, vai enemmänkin siitä, että emme oikein osaa isossa ryhmässä käsitellä globaaleja ongelmia, syy ja seuraukset omista näkökulmistamme kantavat liian lähelle, katsomme elämäämme ehkä vaarallisen suppeasti, vaikka nykyisin tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan.
P.S. Lisänä pääsiäisen ajan lapsuusmuisto: Uskonnollinen isoisoäiti kertoi Jeesuksen taivaaseen nousemisesta jonka laaja ihmisjoukko näki. Muistan kuinka tuolloin avaruuslentojen ensi vuosikymmeninä itselleni muodostui mielikuva jonkinlaisesta avonaisesta lavetista, jonka alla rakettimoottorit syöksivät tulta ja nostivat rakennelman päällä seisovaa hahmoa korkeuksiin.
Siinä ei voinut olla hyttiä koska läsnäolijat näkivät henkilön ja jokin asia piti olla, joka nosti hänet ilmaan. Muuta selitystä en tuolloin reilusti alle kouluikäisenä ylösnousemukselle keksinyt.
(kuva: Pixabay)