Avoimesta olkkarin ovesta kuului tömähdys
Avoimesta olkkarin ovesta kuului tömähdys. Tyyppi makasi reporankana, mutta oli elossa. En oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Jäin vain syrjemmälle odottamaan.
Me elämme tällä hetkellä planetaaristen moniulotteisten kriittisten muutosten aikaa, jonka nopeutta historiallisessa mittakaavassa voisi kuvailla päin seinään törmäämisenä. Vaikka nykyinen elämäntapa tulee vääjäämättä muuttumaan radikaalisti, voidaan äärimmäinen katastrofi vielä välttää nopeilla vaikuttavilla toimenpiteillä.
Vuonna 2024 julkaistussa, 125 maata kattaneessa tutkimuksessa 89 prosenttia vastaajista kannatti hallituksensa ilmastotoimien lisäämistä (www.nature.com/nclimate). Toteutuneet toimen jäävät kuitenkin usein vajaaksi tai kokonaan tekemättä. Syitä tähän voidaan listata vaikka näin:
Ihmiskeskeinen hallinta-ajattelu, jossa luonto on ensisijaisesti raaka-ainevarasto ja ihmisen käytettävissä. Tämä väistää todellisuuden jossa ihminen ymmärretään osaksi ekosysteemejä, joiden toimintakykyä on ylläpidettävä.
Kasvu ensisijaisena päämääränä, jossa tuotannon ja ostovoiman lisääntyminen tulkitaan lähes automaattisesti edistykseksi, estää edistyksen arvioinnin tarpeiden tyydyttymisen, terveyden, turvallisuuden, ajankäytön ja ekologisen tilan perusteella.
Lyhyt ja paikallinen vastuu, jossa ratkaisuiksi nousee hetken hyödyt omalle kotitaloudelle, yritykselle, kunnalle tai maalle. Tämä ohittaa helposti kokonaisuudet.
Kulutuskeskeinen menestyskäsitys, jossa hyvä elämä ja yhteiskunnallinen arvostus edellyttävät jatkuvasti enemmän tavaraa ja kulutusmahdollisuuksia. Tämä luo estettä saavuttaa suuremman merkityksen riittävyydellä, ihmissuhteilla, osaamisella, hoivalla ja mielekkäällä tekemisellä.
Rajattoman kuluttajavapauden maksukyky nähdään oikeutena kulutukseen ja haittojen rajoittaminen taas ensisijaisesti vapauden menetyksenä.
Ehdoton teknologia- ja korvattavuususkon tuoma varmuus, jossa tehokkuus, kierrätys ja uudet keksinnöt poistavat rajat ajoissa. Näihin voi tukeutua vasta kun ne on toteutettu.
Sitten on vielä yksi asia johon olen törmännyt ajattelussa, jossa välttämättömiä muutoksia kyllä halutaan edistää, mutta ei liian isoilla muutoksilla. Pienten askelten politiikka estää vuodesta toiseen merkittävät muutokset.
Yksilötasolla voi vaatia ajattelun muutosta pois esteistä kohti toimintakykyä. Tätä me voimme puolustaa lasten tulevaisuuden, vastuullisen omistamisen, lähiluonnon, yhteisöllisyyden, uskonnollisen huolenpitovelvollisuuden tai tieteellisen ymmärryksen pohjalta.
Lasiin törmännyt tyyppi pääsi muutaman minuutin pökryn jälkeen taas siivilleen. Meillä törmäys planeetalla on hitaampi, mutta toisin kuin minä, joka toimettomana olin ymmälläni olohuoneen ovella, me tiedämme muutosten tarpeet ja usein keinot.