Kummitteleeko maailmankaikkeudessamme?

Tilannekuvat maailmasta. Mitä tai miten näemme maailman. Kuvassa on halloweenin ajankohtaan sopiva Nasan tekemä tietokonesimulaatio hämähäkinseittimäisistä pimeän aineen säikeistä maailmankaikkeudessa: ”kummitteleeko maailmankaikkeudessamme?”

Näkymättömän pimeän aineen painovoimaa pidetään nykyisin johtavana selityksenä sille, miksi galaksit pyörivät niin nopeasti, miksi galaksit kiertävät galaksijoukkojen keskuksia niin nopeasti, miksi gravitaatiolinssit taivuttavat valoa niin voimakkaasti ja miten näkyvä aine on jakautunut.

Planeetan tasolla meillä on tieteen keinoin osoitettu ilmasto- ja luontokriisi. Tästä meillä itse kullakin on erilaisia tilannekuvia. Karkeasti osa, sikäli kun hyväksyy ihmisen aiheuttamat muutokset todellisiksi, näkee tilanteen mielestäni ikään kuin itsepetollisen kaukaisina, kun osa kokee jopa ahdistusta seurauksista.

Yhden tilannekuvan voisi konkretisoida suositun Sijoituskästi -podcastin (”keskusteluita sijoittamisesta, yrittämisestä ja talousasioista talousmaailman ammattilaisten ja menestyjien kanssa.”) jaksosta 166, jossa toinen juontaja kommentoi vieraana olleelle Anna Kontulalle ilmastomuutoksen ja luonnon heikkenemisen olevan suhteellisen abstraktia, varsinkin heidän kontekstissaan. Aikajänteistä juontaja oli sitä mieltä että todella katastrofaalisia seurauksia tapahtuu vasta satojen vuosien päästä, ei ainakaan heidän elinaikana. Kontula oli täysin eri mieltä.

Toisenlainen tilannekuva löytyy ympäristötoimittaja Pasi Toiviaisen omakohtaisesta matkasta kohti ilmastonmuutoksen seurausten ymmärtämistä kertovasta kirjasta. Kirjan alussa Toiviainen kuvaa kuinka kesällä 1988 hän koki ilmastoherätyksen nähtyään televisiossa kasvihuoneilmiön voimistumisesta ja seurauksista esitetyn dokumenttielokuvan. Samana vuonna Torontossa pidettiin kansainvälinen maailman ilmakehä-konferenssi, jossa syntyi ”ensimmäinen globaali tieteellinen yksimielisyys”, että maailma oli ”tulemassa ennennäkemättömän ilmastonmuutoksen aikakauteen” ja ”jonka lopulliset seuraukset jäävät jälkeen vain ydinsodasta”.

Sitran tulevaisuusbarometri 2025 mukaan suuri osa ihmisistä kannattaa ympäristötekoja, esimerkiksi omaan elämään ja hyvinvointiin myönteisesti 10 vuoden aikajänteellä vaikuttavia ympäristöön liittyviä asioita ovat:

– Luonnon merkitys hyvinvoinnille ymmärretään entistä paremmin (73 %, päättäjät 82 %)

– Opimme käyttämään luonnonvaroja vastuullisesti (73 %, päättäjät 84 %)

– Yhdyskuntasuunnittelussa huomioidaan luontoympäristöjen säilyttäminen (62 %, päättäjät 76 %).

Ja vastaavasti kielteisesti nähtiin luonnon monimuotoisuuden väheneminen (79 %, päättäjät 79 %).

Tästä huolimatta merkittävät muutokset jäävät toteutumatta. Jos mittarina ovat Suomen omat ilmasto- ja kansainväliset luontotavoitteet on Suomi on onnistunut melko hyvin fossiilisten päästöjen vähentämisessä, mutta huonosti hiilinielujen turvaamisessa ja luontokadon pysäyttämisessä (tilastokeskus, valtioneuvosto, ilmastopaneeli, ymparisto.fi).

Näyttäisi että suomalaiset tunnistaisivat ilmasto-, luonto-ongelmia, mutta käytännössä jonkinlainen pimennossa oleva katkos sisältyy yhteyksien, miten oma elämä liittyy yhteiskuntaan, talous biosfääriin ja tämän päivän päätökset ihmiskunnan pitkän aikavälin tulevaisuuteen, välillä. Muutoksen aaveiden seuraukset näkyvät, mutta arjessa ne jäävät usein näkymättömiin kuin pimeä energia maailmankaikkeudessa.